EU-tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkääminen
(Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen 7 artikla ja
tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 11 säännön 3 kohta)

Alicante, 09/12/2016

Dottir Asianajotoimisto Oy

Temppelikatu 4 A

FI-00100 Helsinki

FINLANDIA

Hakemuksen numero:	015338411
Hakijan viite:
Tavaramerkki:	EMU
Merkin tyyppi:	Sanamerkki
Hakija:	Tilitoimisto EMU Oy Köydenpunojankatu 2 D FI-00180 Helsinki FINLANDIA

1. Yhteenveto tosiseikoista

Virasto ilmoitti hakijalle 13.5.2016 ehdottomasta rekisteröintiesteestä Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen (EUTMA) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan nojalla, koska se katsoi hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin olevan kuvaileva ja erottamiskyvytön ilmoituksessa (liitteenä) esitetyin perusteluin.

2. Hakijan huomautukset

Hakija esitti huomautuksensa 25.5.2016 joiden perusteella voidaan tehdä seuraava yhteenveto.

Haettu merkki on erittäin erottamiskykyinen haetuille tavaroille ja palveluille.

Merkin ensisijainen tarkoitussisältö viittaa Australiassa elävään, suureen lentokyvyttömään lintuun. Sanan tulkitseminen pelkästään akronyymiksi on virheellistä. Tavaramerkki isoa ja lentokyvytöntä lintua tarkoittavana on mielikuvituksellinen, yllättävä ja odottamaton haetuille tavaroille ja palveluille ja siten omiaan tekemään merkistä erittäin erottamiskykyisen.

Ensimmäiset Google®-hakutulokset sanalle ”EMU” tai ”emu” viittaavat jokaisella relevantilla alueella kyseiseen lintuun. Ensimmäiset linkit koskien Euroopan talous- ja rahaliittoa esiintyvät hakutuloksissa kaikilla alueilla vasta toisella tai kolmannella hakusivulla. Tämä johtuu siitä, että rahaliitolla ei ole talouspolitiikasta vastaavaa yhteistä toimielintä tai keskitettyä hallintoa, eikä rahaliitolla ole omia verkkosivuja. Kohdeyleisön hakiessa tietoa internetistä, ei sille näin ollen muodostu virheellistä tai harhaanjohtavaa mielikuvaa merkin kaupallisesta alkuperästä.

Sanalla ”EMU” on myös lukuisia muita merkityksiä, jotka on nähtävissä Wikipedian englanninkielisellä sivulla.

Viraston välipäätöksessään esittämä näkemys merkin ”EMU” kuvailevuudesta hakemuksen kattamien tavaroiden ja palvelujen yhteydessä käytettynä on väärä. Vaikka kohdeyleisö mieltäisikin merkin erääksi mahdolliseksi merkityssisällöksi (tai toissijaiseksi) merkityssisällöksi ”Euroopan talous- ja rahaliitto”, ei kohdeyleisö millään lailla ymmärrä kyseisillä tavaroille ja palveluilla olevan liittymäkohtia Talous- ja rahaliiton sääntöihin, tavoitteisiin tai edellytyksiin, koska Euroopan talous- ja rahaliitto ei tavallisesti näy kohdeyleisön käyttämissä tavaroissa ja palveluissa. Euroopan talous- ja rahaliitto keskittyy erityisesti valtiolliseen koordinointiin ja valtioidenväliseen talouspolitiikkaan. Euroopan komission sivujen mukaan talous- ja rahaliitto merkitsee ensisijaisesti:

• talouspolitiikan täytäntöönpanon koordinointia jäsenvaltioiden välillä;

• eropolitiikan koordinointia, etenkin rajoittamalla julkistalouden velkaa ja alijäämää;

• riippumatonta rahapolitiikkaa, jota ohjaa Euroopan keskuspankki (EKP); sekä

• yhteistä valuuttaa ja euroaluetta.

Haetun tavaramerkin kattamat tavarat ja palvelut ovat tietokoneohjelmia sekä yritystoimintaan, kirjanpitoon, laskentatoimeen, auditointiin, taloushallintaan, rahatalousasioihin ja verotukseen liittyviä erikoispalveluja ja näitä koskevia koulutuspalveluja, jotka on suunnattu lähinnä ammattilaisille (yksityisyrittäjät, yritykset).

Kohdeyleisö ei millään muotoa liitä kyseisiä tavaroita ja palveluja valtioiden väliseen, ensisijaisesti poliittiseen koordinointityöhön. Euroopan talous- ja rahaliitolla ei ole kohdeyleisöä koskevia edellytyksiä, määräyksiä tai tavoitteita. Haettava merkki ei millään muotoa hämärrä tarkkaavaisen ja asioihin perehtyneen kohdeyleisön vaikutelmaa merkin mahdollisesti ilmaisemasta kaupallisesta alkuperästä. Kohdeyleisölle ei myöskään synny oletusta siitä, että kyse olisi tavaroiden ja palvelujen ominaisuudesta, joka liittyisi niiden markkina-arvoon tai mainontaan.

Erottamiskykyä voidaan tarkastella myös tosielämän tapausten kautta. Hakijayritys on perustettu vuonna 2007. Koko toimintansa aikana ei yrityksen tietoon ole tullut yhtään asiakasta, joka olisi liittänyt nimen ”EMU” käytön Euroopan talous- ja rahaliittoon, positiivisessa tai negatiivisessa mielessä.

Virasto on aiemmin rekisteröinyt useita identtisiä ”EMU”-merkkejä sekä ”EMU”-sanan sisältäviä merkkejä (liite 1), mm. identtisen sanamerkin ”EMU”, rek. nro 8 600 587. Aiempi tavaramerkki kattaa käsillä olevan tavaramerkkihakemuksen kanssa erittäin samankaltaiset tavarat ’tietojenkäsittelylaitteet ja tietokoneet” luokassa 9.

3. Päätös

EUTMA:n 75 artiklan perusteella virasto tekee päätöksen sellaisten syiden tai todisteiden perusteella, joihin hakijalla on ollut tilaisuus ottaa kantaa.

Virasto on tutkinut hakijan esittämät huomautukset, mutta pitää kiinni ilmoituksessaan 6.4.2016 esittämästään ehdottomasta hylkäysperusteesta seuraavin perusteluin.

Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen (EUTMA) 7 artiklassa säädetään seuraa­vasti:

”1. Seuraavia merkkejä ei rekisteröidä:

– –

b) tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky;

c) tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

– –

2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa Euroopan unionia.”

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan c alakohdalla estetään se, että ainoastaan yksi yritys saisi käyttää tässä säännöksessä tarkoitettuja merkkejä tai merkintöjä sen vuoksi, että ne on rekisteröity tavaramerkiksi. Tällä säännöksellä pyritään siihen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, että jokaisen on saatava käyttää vapaasti tällaisia merkkejä tai merkintöjä (27/11/2003, T-348/02, Quick, EU:T:2003:318, § 27; ks. myös vastaavasti tuomio 04/05/1999, C-108/97 ja C-109/97, Chiemsee, § 25 kohta).

Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut merkit ovat sellaisia merkkejä, jotka eivät kykene täyttämään tavaramerkille asetettua perustehtävää eli yksilöimään tavaran tai palvelun alkuperää niin, että kuluttaja voi myöhempiä hankintoja tehdessään hankkia lisää kyseisellä tavaramerkillä varustettuja tavaroita tai palveluita, jos hän on pitänyt niitä hyvinä, tai valita jonkin toisen tavaran tai palvelun, jos hän ei ole ollut tyytyväinen niihin (27/11/2003, T-348/02, Quick, EU:T:2003:318, § 28 ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

Merkin kuuluminen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan kiellon alaan edellyttää, että merkin ja niiden tavaroiden tai palvelujen välillä, joita varten rekisteröintiä haetaan, on olemassa riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja ilman lisäpohdintoja havaita kyseessä olevan tavaroiden ja palvelujen tai jonkin niiden ominaisuuden kuvailun (15/01/2013, T-625/11, ecoDoor, EU:T:2013:14, § 16; 22/06/2005, T-19/04, PAPERLAB, EU:T:2005:247, § 25).

Merkin erottamiskykyä ja kuvailevuutta arvioitaessa merkki otetaan huomioon kokonaisuutena ja arvioinnissa otetaan huomioon ne tavarat tai palvelut, joita varten merkin rekisteröintiä haetaan sekä se, miten kohdeyleisö eli näiden tavaroiden tai palvelujen kuluttajat ymmärtävät merkin. Siihen, miten kohdeyleisö mieltää tavaramerkin, voi vaikuttaa keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste, joka voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (12/09/2007, T-358/04, Mikrofonin pään muoto, EU:T:2007:263, § 40).

Virasto myöntää, että merkin muodostava sana ”EMU” tarkoittaa Euroopan talous- ja rahaliiton lisäksi myös Australiassa elävää strutsin näköistä lintua, ja että sanalla on myös useita muita, hakijan viittaamia merkityksiä. Nämä eivät kuitenkaan muuta viraston näkemystä merkin kuvailevuudesta ja erottamiskyvyttömyydestä hakemuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen suhteen. Kuten edellä todettiin merkin kuvailevuutta ja erottamiskykyä arvioitaessa otetaan huomioon ne tavarat ja palvelut, joita varten merkin rekisteröintiä haetaan ja se, miten kyseisten tavaroiden ja palvelujen kohdeyleisö merkin ko. asiayhteydessä ymmärtää. On hyvin epätodennäköistä, että talousasioihin perehtynyt ja tarkkaavainen ammattilainen antaisi sanalle ”EMU” hakemuksen kattamien tavaroiden ja palvelujen yhteydessä merkityksen, joka on täysin irrallaan kyseisestä asiayhteydestä, varsinkin, kun akronyymille kyseisessä asiayhteydessä löytyy hyvin luontainen ja kyseisiin tavaroihin ja palveluihin liittyvä merkitys ja sisältö. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sanamerkkiin on sovellettava asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan hylkäysperustetta, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä, kuten käsillä olevassa tapauksessa, on sellainen, että se ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuden (23/10/2003, C-191/01 P, Doublemint, EU:C:2003:579, § 32 ).

Hakijan viittaus Google®-hakukoneen sanalle ”EMU” tai ”emu” antamiin hakutuloksiin ”lintu”, ei myöskään ole osoitus merkin luontaisesta erottamiskyvystä hakemuksen kattamien tavaroiden ja palvelujen suhteen. Kuten edellä todettiin, merkin kuvailevuutta ja erottamiskykyä arvioidaan suhteessa niihin tavaroihin ja palveluihin, joiden yhteydessä merkkiä on tarkoitus käyttää ja suhteessa siihen miten kohdeyleisö merkin ko. tavaroiden ja palvelujen yhteydessä käytettynä ymmärtää. Virasto myös huomauttaa, että hakutulokset sanalle EMU + talous tai EMU + verotus antavat sanalle ”EMU” jo ensimmäisellä sivulla merkityksen Euroopan talous– ja rahaliitto.

Kohdeyleisön ja sen tarkkaavaisuuden osalta virasto totesi ilmoituksessaan 13.5.2016 seuraavasti:

Tässä tapauksessa haetun tavaramerkin kattamat tavarat ja palvelut ovat tietokoneohjelmia sekä yritystoimintaan, kirjanpitoon, laskentatoimeen, auditointiin taloushallintaan, rahatalousasioihin ja verotukseen liittyviä erikoispalveluja ja näitä koskevia koulutuspalveluja, jotka on suunnattu lähinnä ammattilaisille, (yksityisyrittäjät, yritykset). Kyseisten tavaroiden ja palvelujen luonne huomioon ottaen on kohdeyleisön perehtyneisyyden taso ja tarkkaavaisuusaste korkea.

Hakijan mukaan haettava merkki ei millään muotoa hämärrä tarkkaavaisen ja asioihin perehtyneen kohdeyleisön vaikutelmaa merkin mahdollisesti ilmaisemasta kaupallisesta alkuperästä. Virasto ei yhdy hakijan näkemykseen. Oikeuskäytännössä on ensinnäkin todettu, että kohdeyleisön erikoistuneisuus ei voi vaikuttaa määräävästi merkin erottamiskyvyn arvioimisessa sovellettaviin oikeudellisiin arviointiperusteisiin. Vaikka erikoistuneen kohdeyleisön tarkkaavaisuusaste on jo määritelmän mukaisesti korkeampi kuin keskivertokuluttajan, siitä ei välttämättä seuraa, että merkin heikompi erottamiskyky riittää, kun kohdeyleisö on erikoistunut (tuomio 12.7.2012, C-311/11 P, Wir machen das Besondere einfach, EU:C:2012:460, § 48). Itse asiassa on myös huomioitava se, että maallikolle vaikeaselkoinen termi saattaa olla kuitenkin täysin ymmärrettävä ja merkityksellinen alan ammattilaiselle etenkin, jos merkki muodostuu sanoista, joilla on liityntä kyseiseen alaan tai sitä käytetään yleisesti markkinoilla alan ammattilaisten keskuudessa (päätös 20/08/2013, R 2295/2012-1, ‘STORYTELLER’, § 23; 11/10/2011, T-87/10, Pipeline, EU:T:2011:582, § 27–28). Tätä kohtaa voidaan soveltaa myös käsillä olevassa tapauksessa. Yksityisyrittäjien ja yritysten talousasioista vastaavien ammattilaisten voidaan olettaa tietävän talous- ja rahaliiton olemassaolosta ja siitä käytettävästä lyhenteestä, EMU, ja myös niistä mahdollisuuksista, velvotteista ja uhkista mitä EMU on yrityksille ja niiden toimintaympäristölle tuonut.

Hakija väittää, että Euroopan talous- ja rahaliitolla ei ole kohdeyleisöä koskevia edellytyksiä, määräyksiä tai tavoitteita ja katsoo, ettei merkki ”EMU” millään muotoa hämärrä tarkkaavaisen ja asioihin perehtyneen kohdeyleisön vaikutelmaa merkin mahdollisesti ilmaisemasta kaupallisesta alkuperästä. Virasto ei yhdy hakijan näkemykseen. Talous- ja rahaliiton (EMU) toteutuminen ja euron käyttöönotto Euroopan yhteisvaluuttana on ollut merkittävä tapahtuma ja vaikuttanut, ei pelkästään Euroopan unionin alueella asuvien ja työskentelevien ihmisten elämään, vaan myös alueella toimivien yritysten toimintaan ja toimintaympäristöön. Yhteisen rahan käyttöönotto on vaikuttanut oleellisesti yritysten päivittäisiin toimintoihin. Toiminta euro-ympäristössä, nk. ”ulkoinen euromukautuminen” on edellyttänyt yrityksiltä konkreettisia muutoksia (esimerkkeinä hintamerkinnät, tuotepakkaukset, etiketit, kassakoneet, tuotevaa’at, kolikkoautomaatit, maksujärjestelmät, ATK-järjestelmät, elektroniset yhteydet, viivakoodit ja viivakoodinlukijat, kaupalliset asiakirjat sekä laskut). EMU:n vaikutus on ulottunut myös pidemmälle, eli euron käyttöönotolla on ollut tärkeä strateginen ulottuvuus. EMU on helpottanut rajakauppaa poistamalla valuuttariskin, valuutanvaihtokustannukset sekä tarpeen usean rahayksikön käyttövalmiuteen. EMU on johtanut myös uusien rahoitusvälineiden syntyyn sekä pienentänyt inflaatio- ja korkotasoeroja, jolla on vaikutusta investointipäätöksiin. Hintojen vertailtavuus EMU:un osallistuvissa maissa on helpottunut sekä yritysten että yritysten ja kuluttajien välillä. Tämän johdosta kilpailijoiden tulo markkinoille on helpottunut ja toisaalta myös yrityksen oma markkina-alue on saattanut laajentua. Yleisesti ottaen EMU on tuonut yrittäjille ja yrityksille niin uusia mahdollisuuksia mutta myös velvotteita, joihin yritysten on pitänyt varautua ja sopeutua. Vastoin hakijan näkemystä EMU:lla on ollut ja on merkitystä yrittäjien ja yritysten toimintaan ja toimintaympäristöön.

Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n syventäminen on myös ollut jatkuvan pohdinnan alla erityisesti vuoden 2008 alkaneen talous- ja finanssikriisin jälkeen. Tämän johdosta Euroopan komission puheenjohtaja laati yhdessä Euroopan parlamentin puhemiehen, Euroopan keskuspankin pääjohtajan, eurohuippukokouksen puheenjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan kanssa nk. viiden puheenjohtajan raportin kesäkuussa 2015, jossa esitettiin suunnitelma talous- ja rahaliiton syventämiseksi ja viimeistelemiseksi viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Kahdessa vaiheessa toteutettavan viimeistelyprosessin ensimmäinen vaihe käynnistettiin heinäkuussa 2015.

Vaikka EMU:a koskevat päätökset ovat olleet ja tulevat jatkossakin olemaan poliittisia päätöksiä, ovat ne jo - edellä esitetyn mukaisesti - vaikuttaneet monella tapaa yrittäjien ja yritysten käytännön toimintaan ja toimintaympäristöön. On todennäköistä, että EMU:a koskevat päätökset tulevat myös jatkossa vaikuttamaan yritysten toimintaan ja toimintaympäristöön. ja tuovat yrittäjille ja yrityksille uusia mahdollisuuksia mutta myös uhkia, joihin yrittäjien ja yritysten pitää varautua ja sopeutua.

Edellä esitetyin perusteluin virasto edelleen katsoo, että merkki ”EMU” kertoo kuluttajille välittömästi ja suoraan hakemuksen kohteena olevien tietokoneohjelmien, -ohjelmistojen ja sovellusten liittyvän Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:uun ja/tai ohjelmien koskevan kyseistä talous- ja rahaliittoa. Hakemuksen kohteena olevien yritystoiminnan avustamis-, kirjanpito-, laskentatoimi-, auditointi- ja verotuspalvelujen ja näitä koskevien koulutus- ja neuvontapalvelujen, kurssien ja seminaarien yhteydessä käytettynä akronyymi ”EMU” kertoo kuluttajille välittömästi ja suoraan palvelujen noudattavan/soveltavan talous- ja rahaliiton asettamia sääntöjä, täyttävän sen asettamat edellytykset, palveluilla pyrittävän talous- ja rahaliiton asettamiin tavoitteisiin ja/tai palvelujen koskevan talous- ja rahaliitto EMU:a. Vastoin hakijan näkemystä merkki näin ollen välittää ilmeistä ja suoraa tietoa hakemuksen kohteena olevien tavaroiden lajista ja/tai tavaroiden ja palvelujen muusta ominaispiirteestä, eli tietoa siitä taloudellisesta yhteenliittymästä, johon kyseiset tavarat ja palvelut liittyvät ja jonka sääntöjä toiminnassa noudatetaan ja sovelletaan ja jonka tavoitteisiin toiminnalla pyritään ja/tai tietoa siitä asiasisällöstä, jota tavarat ja palvelut koskevat.

Näin ollen, kohdeyleisön näkökulmasta katsottuna, on merkin ”EMU” ja hakemuksen kohteena olevien tavaroiden ja palvelujen välillä riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja ilman lisäpohdintoja havaita kyseessä olevan tavaroiden ja palvelujen tai jonkin niiden ominaisuuden kuvailun. Näin ollen merkki kuuluu EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan c alakodan kiellon piiriin.

Hakijan huomautus siitä, ettei sen tietoon ole toimintansa aikana tullut yhtään asiakasta, joka olisi liittänyt nimen ”EMU” käytön Euroopan talous- ja rahaliittoon, positiivisessa tai negatiivisessa mielessä, ei ole vakuuttava eikä ratkaiseva merkin kuvailevuutta ja erottamiskykyä arvioitaessa. Tavaramerkin rekisteröintihakemuksen hylkääminen EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella ei edellytä, että tässä säännöksessä tarkoitettuja tavaramerkin muodostavia merkkejä ja ilmauksia käytetään todellisuudessa rekisteröinnin hakemisajankohtana sellaisten tavaroiden tai palveluiden kuvailemiseen, joita varten rekisteröintiä on haettu, tai näiden tavaroiden tai palveluiden ominaisuuksien kuvailemiseen. Kuten jo kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee, on riittävää, että näitä merkkejä ja ilmauksia voidaan käyttää tällä tavoin. Kuten edellä todettiin sanamerkkiin on sovellettava EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan hylkäysperustetta, jos ainakin yksi sen mahdollisista merkityksistä on sellainen, että se ilmaisee asianomaisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuuden.

Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että jo vähäinenkin erottamiskyky riittää siihen, että tässä artiklassa määritelty hylkäysperuste ei ole sovellettavissa. Unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että merkki, joka asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvailee tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, on tämän johdosta väistämättä näiden tavaroiden tai palvelujen osalta kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tavaramerkki, jolta puuttuu erottamiskyky (12/02/2004, C-363/99, Postkantoor, EU:C:2004:86, § 86). Koska merkki ”EMU”, on merkitykseltään selvästi kuvaileva rekisteröintihakemuksen sisältämiin tavaroihin ja palveluihin nähden, puuttuu siltä myös erottamiskyky näiden samojen tavaroiden ja palvelujen osalta.

EUIPO:n on toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatetta. Tuomioistuimen mukaan (10/03/2011, C-51/10 P, 1000, EU:C:2011:139, § 74-77):

74 Kun otetaan huomioon kaksi viimeksi mainittua periaatetta, SMHV:n on rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi koskevaa hakemusta tutkiessaan otettava huomioon jo tehdyt samanlaisia hakemuksia koskevat päätökset ja pohdittava erityisen huolellisesti sitä, onko tehtävä samanlainen päätös vai ei (ks. analogisesti direktiivin 89/104 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdasta yhdistetyt asiat C-39/08 ja C-43/08, Bild digital ja ZVS, määräys 12.2.2009, 17 kohta).

75 Näin tehtäessä yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatteet on sovitettava yhteen laillisuusperiaatteen kanssa.

76 Näin ollen henkilö, joka hakee merkin rekisteröintiä tavaramerkiksi, ei voi omaksi edukseen vedota toisen hyväksi tapahtuneeseen lainvastaisuuteen identtisen päätöksen saamiseksi (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Bild digital ja ZVS, määräyksen 18 kohta).

77 Lisäksi oikeusvarmuuden ja nimenomaan hyvän hallinnon vuoksi jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa, jotta vältettäisiin tavaramerkkien perusteeton rekisteröinti (em. asia SMHV v. Erpo Möbelwerk, tuomion 45 kohta ja em. asia SMHV v. BORCO-Marken-Import Matthiesen, tuomion 45 kohta). Tutkinta on tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa. Merkin rekisteröinti tavaramerkiksi riippuu nimittäin erityisistä kriteereistä, joita sovelletaan kunkin tapauksen tosiasiallisissa olosuhteissa ja joiden mukaisesti tarkastetaan, että merkki ei kuulu jonkin hylkäysperusteen alaisuuteen (ks. vastaavasti direktiivin 89/104 3 artiklasta asia C-218/01, Henkel, tuomio 12.2.2004, Kok., s. I-1725, 62 kohta).

Oikeuskäytännössä on vahvistettu, että yllä esitetyt harkintaan vaikuttavat seikat on otettava huomioon, vaikka haettu merkki olisi identtinen sellaisen aikaisemman merkin kanssa, jonka EUIPO on aiemmin samoille tai samanlaisille tavaroille tai palveluille (tuomio 12/12/2013, C-70/13 P, Photos/com, EU:C:2013:875, § 45).

Virasto on ottanut huomioon hakijan viittaamat aikaisemmat ”EMU” sanan sisältävät tavaramerkkirekisteröinnit. Nämä eivät kuitenkaan muuta viraston näkemystä hakemuksen kohteena olevan merkin kuvailevuudesta ja erottamiskyvyttömyydestä merkin kattamien tavaroiden ja palvelujen suhteen. Virasto katsoo, että kyseiset merkit eivät ole täysin vertailtavissa käsillä olevaan merkkiin, koska ne sisältävät muitakin sanaelementtejä ja merkkien kattamat tavarat ja/tai palvelut ovat erilaisia kuin käsillä olevassa hakemuksessa.

Virasto on myös ottanut huomioon hakijan viittaaman aiemman rekisteröinnin ”EMU”, rek. nro: 8 600 587, joka kattaa mm. ’tietojenkäsittelylaitteet ja tietokoneet’ luokassa 9. Huolellisesta harkinnasta huolimatta aiempi tavaramerkkirekisteröinti ei kuitenkaan muuta viraston käsitystä käsillä olevan merkin kuvailevuuden ja erottamiskyvyttömyyden suhteen. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on osoitettu, että haettu merkki ”EMU” kuuluu - haetut tavarat ja palvelut sekä relevantti kohdeyleisö huomioiden - EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtien mukaisen kiellon piiriin. Näin ollen merkin rekisteröinti hakemuksen kattamille tavaroille ja palveluille on ristiriidassa EUTMA:n kanssa, minkä johdosta hakija ei voi kohtuudella vaatia merkin rekisteröintiä EUIPO:n aikaisempaan päätökseen vedoten.

Virasto huomauttaa, että erottamiskyvyn arviointi ei ole eksaktia tiedettä. EUIPO pyrkii toimimaan johdonmukaisesti mutta jokainen tapaus on kuitenkin käsiteltävä erikseen. Pelkästään se seikka, että tutkija on toisessa tapauksessa saattanut noudattaa vähemmän tiukkaa lähestymistapaa, ei loukkaa yhdenvertaisuusperiaatetta eikä ole syy kumota päätöstä, joka on järkeenkäypä ja joka on unionin tavaramerkkiasetuksen, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on sitä tulkinnut, mukainen.

Edellä mainituista syistä ja EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan unionin tavaramerkkiä nro 15 338 411 koskeva hakemus hylätään kaikkien haettujen tavaroiden ja palvelujen osalta.

Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen 59 artiklan mukaan teillä on oikeus hakea muutosta tähän päätökseen. Tavaramerkkiasetuksen 60 artiklan mukaan valitus on tehtävä virastolle kirjallisena kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta. Valitus on tehtävä sillä kielellä, jota on käytetty valituksen kohteena olevan päätöksen käsittelykielenä. Valituksen perusteet sisältävä kirjelmä on jätettävä neljän kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Valitus katsotaan tehdyksi vasta kun 720 EUR valitusmaksu on suoritettu.

Tuula RAJALA

LIITE Ilmoitus EU-tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkäämisen perusteista (Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen 7 artikla ja Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 11 säännön 1 kohta), 13.5.2016, 4 sivua