EU-tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkääminen
(Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen 7 artikla ja
tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 11 säännön 3 kohta)

Alicante, 06/03/2017

IPRIQ LTD

Eteläesplanadi 2

FI-00130 Helsinki

FINLANDIA

Hakemuksen numero:	015460405
Hakijan viite:
Tavaramerkki:	POLAR SPRING
Merkin tyyppi:	Kuviomerkki
Hakija:	Polar Spring Oy Kyynätjärventie 174 FI-17150 Urajärvi FINLANDIA

1. Yhteenveto

Virasto ilmoitti hakijalle 22.7.2016 ehdottomasta rekisteröintiesteestä Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen (EUTMA) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan nojalla, koska se katsoi hakemuksen kohteena olevan tavaramerkin olevan kuvaileva ja erottamiskyvytön ilmoituksessa (liitteenä) esitetyin perusteluin.

2. Hakijan huomautukset

Hakijan virastolle 1.8.2016 toimittamat huomautukset voidaan tiivistää seuraavasti.

Haetun merkin erottamiskyky on arvioitu virheellisesti.

Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan maantieteellinen viittaus voi olla rekisteröinnin esteenä silloin, kun kyseinen paikka yhdistetään yleisesti hakemusten käsittämiin tuotteisiin. Tuomioistuin totesi ratkaisussaan T-197/13, MONACO, että EUIPO:n "on osoitettava, että maantieteellinen nimi tunnetaan asianomaisessa kohderyhmässä paikkaan viittaavana ilmaisuna. Lisäksi kyseessä oleva nimi on tällä hetkellä voitava yhdistää asianomaisessa kohderyhmässä kyseisiin tavaroihin tai palveluihin".

Sana “polar” (napapiiri) on kieltämättä maantieteellinen nimitys, mutta sitä käytetään usein hyvin suggestiivisesti. Keskivertokuluttaja ei osaa tarkemmin määritellä napapiiriä (maapallon kaksi pohjoisinta ja eteläisintä leveyspiiriä). Kyseessä on samankaltainen termi kuin esimerkiksi “päiväntasaaja”, joka on toki maantieteellinen nimitys, mutta keskivertokuluttaja mieltää sen hyvin suggestiivisesti. Tämän johdosta EUIPO on myös hyväksynyt useita sanamerkkirekisteröintejä, jotka koostuvat kyseisestä sanasta EQUATOR. Myös sana ”tundra” on hyväksytty sinällään rekisteröidyksi tavaramerkiksi, mm. vaatteille ja ruokatuotteille, vaikka kyseessä on fyysisen maantieteen (physical geography) termi, jonka kohdeyleisö tuntee. Termi ”polar” on hyvin samankaltainen kuin termit ”päiväntasaaja” ja ”tundra”

EU-tuomioistuimen mukaan rekisteröintiä ei pidä evätä sillä perusteella, että paikannimi voidaan teoreettisesti liittää kyseiseen tavaraan. Tapauksessa T-226/08, Alaska, EU-tuomioistuin vahvisti, että vaikka sana “Alaska” onkin tunnettu maantieteellinen nimitys, keskivertokuluttaja ei yhdistä sitä veden ja muiden juomien tuotantoon. Näin siitäkin huolimatta, että tuomioistuin totesi kuluttajien tietävän, että Alaskassa on runsaasti vettä (päätöksen kohta 30). Käsillä oleva merkki on erottamiskyvyltään selvästi korkeampi koska a) maantieteellinen viittaus on suggestiivisempi ja epärealistisempi veden ja muiden juomien tuotanto- tai alkuperäpaikaksi, ja b) haettu merkki on kuviollinen.

EUIPO on hyväksynyt merkin FIJI (nro: 15 306 781), joka on valtameressä oleva saari. FIJI on lisäksi myös huomattavan paljon eksaktimpi ilman, koska sen tiedetään olevan maan nimi. Merkkien FIJI ja POLAR SPRING hakupäivillä on eroa avain 1,5 kuukautta, joten mistään viraston linjauksissa tapahtuneesta erosta ei voi asiassa olla kyse. Tapauksessa T-230/06, merkki PORT LUIS, (Mauritiuksen pääkaupunki) katsottiin erottamiskykyiseksi, koska nimellä ei ollut mitään erityistä tunnettuutta niiden tuotteiden yhteydessä, joita hakemus koski. Viraston omissa tulkintaohjeissa todetaan, että esimerkiksi NORTH POLE (pohjoisnapa) voisi olla jäätelön tavaramerkki, koska keskivertokuluttaja ei mieltäisi sitä tavaran maantieteelliseksi alkuperäksi.

Käsillä olevan merkin osalta ajatus siitä, että kyseessä olisi jostain tietystä napapiirillä olevasta lähteestä peräisin oleva vesi, on täysin epärealistinen. Napapiiri käsittää hyvin suuren alueen (kuten Alaska) ja siellä on oletettavasti miljoonia lähteitä (kuten oletettavasti Alaskassakin). Keskivertokuluttaja mieltää merkin suggestiiviseksi, etenkin koska termi “polar” on jo itsessään keskivertokuluttajalle ennemmin suggestiivinen termi kuin eksaktisti rajattu maantieteellinen alue (toisin kuin Alaska).

Viraston viittaama EU tuomioistuimen ratkaisu C-37/03 P, BioID käsittää täysin erilaisen tilanteen, eikä se näin ollen ole sovellettavissa käsillä olevaan merkkiin. Hakemuksen kohteena oleva merkki on värillinen kuviomerkki, jonka sanat on kirjoitettu erottamiskykyisellä fontilla ja sisältävät väriä. Merkin sanat on jaettu kahdelle eri riville ja sanan ”Spring” ensimmäinen kirjain ”S” on voimakkaasti kuviollinen ja olisi jopa itsessään riittävän erottamiskykyinen rekisteröintiin. Haettu merkki sisältää myös kahta väriä. Musta väri on itsessäänkin veden yhteydessä erottamiskykyinen ja sinisellä tyylitelty ”O-kirjain” erottuu visuaalisessa tarkastelussa merkistä selvästi.

Viraston ratkaisukäytäntö tukee käsillä olevan merkin hyväksymistä. Virasto on hyväksynyt useita sanasta ”POLAR” koostuvia sanamerkkejä. Lisäksi sanan ”Polar” sisältäviä rekisteröintejä on rekisteröitynä 297. Kuviomerkkejä, joihin sana “polar” sisältyy on rekisteröitynä 154. Edellä mainitut luvut eivät sisällä sellaisia merkkejä, jotka on jätetty uudistamatta, kumottu vaatimuksesta, tai hylätty väitteen perusteella. Näin ollen EUIPO on todellisuudessa hyväksynyt huomattavasti suuremman määrän ”polar” sanan sisältäviä tavaramerkkejä. Aiemmista ”polar” sanan sisältävistä rekisteröinneistä esimerkkeinä voidaan mainita kylmägeeleille rekisteröity, ”napapiirin kylmää” tarkoittava POLAR FROST-kuviomerkki (rek.nro: 3748886) tai aurinkopaneeleille rekisteröity, ”napapiirin aurinkoa” tarkoittava POLARSUN -kuviomerkki (rek.nro: 6 689 376).

Suomen Patentti- ja rekisterihallitus on katsonut sanamerkin POLAR SPRING erottamiskykyiseksi juomille. Vaikka suomalainen hakemus T200502057, POLAR SRPING –sanamerkki ei johtanutkaan rekisteriin, katsottiin merkin kuitenkin olevan riittävän erottamiskykyinen.

Virasto on myös hyväksynyt useita sanan ”Spring” käsittäviä sana- tai kuviomerkkejä juomatuotteille. Viraston käytäntö osoittaa, että sanan ”Spring” yhdistäminen toiseen sanaan juomatuotteiden tunnuksena johtaa tyypillisesti erottamiskykyiseen merkkiin. Käsitteellisesti hakemuksen merkkiin ovat rinnastettavissa mm. sanamerkit CELTIC SPRING (kelttiläinen lähde, lähde, joka sijaitsee kelttien maalla); MONTGOMERY SPRING (montgomeryläinen lähde, lähde joka sijaitsee Montgomeryssä); HIGHLAND SPRING (lähde, lähde joka sijaitsee Skotlannin ylämailla); HAWAIIAN

SPRINGS (havaijilainen lähde, lähde joka sijaisee Havaijilla); PENNINE SPRING (penniiniläinen lähde, lähde joka sijaitsee Penniinien vuoristossa); MOUNTAIN SPRING (vuoristolähde, lähde joka sijaitsee vuorilla); ”SPRINGBAY” (meren lahdessa oleva lähde) sekä kuviomerkki FINN SPRING (suomalainen lähde, lähde joka sijaitsee Suomessa).

Keskivertokuluttaja on altistunut tämänkaltaiselle tuotteiden nimeämiselle ja näin ollen mieltää myös hakemuksen merkin tuotteen tunnukseksi. Esimerkiksi hyväksytty merkki ”SEVEN SPRINGS” tarkoittaa seitsemää lähdettä, mutta keskiverto kuluttaja ei käsitä merkkiä siten, että tuote tulee kirjaimellisesti seitsemästä lähteestä. Myös EUIPO:n rekisteröintikäytäntö vahvistaa sen, että tämänkaltaiset merkit ymmärretään tuotteen tunnukseksi.

EUIPO ei ole aiempien rekisteröintien osalta tehnyt virhettä hyväksyessään kyseiset merkit. Viraston aiempi ratkaisukäytäntö on täysin selvä, vakiintunut ja oikeudenmukainen. Käsillä olevassa tapauksessa ratkaisukäytännöstä on kuitenkin poikettu ilman minkäänlaisia perusteluja tai oikeutusta. Hakemukseen tulee soveltaa samoja kriteereitä yhdenvertaisesti hyvän hallinnon ja laillisuusperiaatteen edellyttämällä tavalla.

Haettu merkki on erottamiskyvyltään riittävä rekisteröitäväksi.

3. Päätös

EUTMA:n 75 artiklan perusteella virasto tekee päätöksen sellaisten syiden tai todisteiden perusteella, joihin hakijalla on ollut tilaisuus ottaa kantaa.

Virasto on tutkinut hakijan esittämät huomautukset, mutta pitää kiinni 22.7.2016 päivätyssä ilmoituksessaan esittämästään ehdottomasta hylkäysperusteesta seuraavin perusteluin.

Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen (EUTMA) 7 artiklassa säädetään seuraavasti:

”1. Seuraavia merkkejä ei rekisteröidä:

– –

b) tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky;

c) tavaramerkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

– –

2. Edellä 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa ainoastaan osassa Euroopan unionia.”

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan c alakohdalla estetään se, että ainoastaan yksi yritys saisi käyttää tässä säännöksessä tarkoitettuja merkkejä tai merkintöjä sen vuoksi, että ne on rekisteröity tavaramerkiksi. Tällä säännöksellä pyritään siihen yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen, että jokaisen on saatava käyttää vapaasti tällaisia merkkejä tai merkintöjä (27/11/2003, T-348/02, Quick, EU:T:2003:318, § 27; ks. myös vastaavasti tuomio 04/05/1999, C-108/97 ja C-109/97, Chiemsee, § 25 kohta).

Asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut merkit ovat sellaisia merkkejä, jotka eivät kykene täyttämään tavaramerkille asetettua perustehtävää eli yksilöimään tavaran tai palvelun alkuperää niin, että kuluttaja voi myöhempiä hankintoja tehdessään hankkia lisää kyseisellä tavaramerkillä varustettuja tavaroita tai palveluita, jos hän on pitänyt niitä hyvinä, tai valita jonkin toisen tavaran tai palvelun, jos hän ei ole ollut tyytyväinen niihin (27/11/2003, T-348/02, Quick, EU:T:2003:318, § 28 ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

Merkin kuuluminen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan kiellon alaan edellyttää, että merkin ja niiden tavaroiden tai palvelujen välillä, joita varten rekisteröintiä haetaan, on olemassa riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja ilman lisäpohdintoja havaita kyseessä olevan tavaroiden ja palvelujen tai jonkin niiden ominaisuuden kuvailun (15/01/2013, T-625/11, ecoDoor, EU:T:2013:14, § 16; 22/06/2005, T-19/04, PAPERLAB, EU:T:2005:247, § 25).

Merkin erottamiskykyä ja kuvailevuutta arvioitaessa merkki otetaan huomioon kokonaisuutena ja arvioinnissa otetaan huomioon ne tavarat tai palvelut, joita varten merkin rekisteröintiä haetaan sekä se, miten kohdeyleisö eli näiden tavaroiden tai palvelujen kuluttajat ymmärtävät merkin. Siihen, miten kohdeyleisö mieltää tavaramerkin, voi vaikuttaa keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste, joka voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (12/09/2007, T-358/04, Mikrofonin pään muoto, EU:T:2007:263, § 40).

Virasto katsoo, että kuviomerkki kokonaisuutena tarkasteltuna on kuvaileva ja erottamiskyvytön hakemuksen kattamien tavaroiden suhteen.

Virasto ei ensinnäkään yhdy hakijan näkemykseen, jonka mukaan kohderyhmä antaisi sanalle ’POLAR’ vain suggestiivisen – ei maantieteellisen merkityksen – nähdessään merkkiä käytettävän hakemuksen kattamien tavaroiden eli vesien ja juomien yhteydessä.

EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan vastaista ei periaatteessa ole sellaisten maantieteellisten nimien rekisteröiminen, jotka eivät ole asianomaisessa kohderyhmässä tunnettuja tai joiden ei ainakaan katsota viittaavan maantieteelliseen paikkaan, eikä myöskään sellaisten maantieteellisten nimien rekisteröiminen, jotka ovat sellaisten paikkojen nimiä, joiden ominaispiirteiden vuoksi on epätodennäköistä, että kyseisten tavaroiden tai palvelujen katsottaisiin asianomaisessa kohderyhmässä olevan peräisin tästä paikasta tai olevan siellä suunniteltuja.

Maantieteellisiä nimiä ei kuitenkaan voida rekisteröidä tavaramerkeiksi yhtäältä silloin, kun ne ovat sellaisten täsmällisesti määriteltyjen maantieteellisten paikkojen nimiä, jotka ovat jo tunnettuja kyseisen tyyppisten tavaroiden tai palvelujen osalta ja jotka asianomainen kohderyhmä yhdistää näihin tavaroihin tai palveluihin, eikä toisaalta sellaisia maantieteellisiä nimiä, joita yritykset mahdollisesti käyttävät vastaisuudessa ja jotka on jätettävä tällaisten yritysten vapaaseen käyttöön, jotta nämä yritykset voisivat ilmaista kyseisten tavaroiden tai palvelujen maantieteellisen alkuperän.

Oikeuskäytännön mukaan EUIPO:n on osoitettava, että maantieteellinen nimi tunnetaan asianomaisessa kohderyhmässä paikkaan viittaavana ilmaisuna (15.01.2015, T- 197/13, MONACO, EU:T:2015:16, § 51).

Napapiiri erottaa polaarisen ja kylmä-lauhkean ilmastovyöhykkeet toisistaan joten esimerkiksi Lappi sijaitsee polaarisella ilmastovyöhykkeellä. On todennäköistä, että kohtuullisen valistunut ja tarkkaavainen kuluttajan ymmärtää välittömästi sanan ”POLAR” merkkikokonaisuudessa POLAR SPRING kyseessä olevien tavaroiden yhteydessä käytettynä tarkoittavan maapallon polaarista seutua ja aluetta. Kuluttaja myös kykenee paikantamaan polaarisen alueen maapallolla, ilman, että hänen edellytettäisiin olevan maantieteen asiantuntija. Se, että kuluttaja ei ehkä osaa tarkasti määritellä polaarisen alueen koordinaatteja, ei estä keskivertokuluttajaa paikantamasta kyseistä aluetta kartalla ja ymmärtämästä sanaa ”POLAR” viittauksena maantieteelliseen, napa-alueita lähellä sijaitsevaan alueeseen tai seutuun. Näin ollen kuluttaja ymmärtää kuviomerkin sisältämien sanojen - POLAR SPRING - kokonaisuutena tarkasteltuna, hakemuksen kattamien tavaroiden yhteydessä käytettynä tarkoittavan polaarisella, napaseudulla sijaitsevasta lähteestä peräisin olevaa vettä tai juomien sisältävän napaseudulla/napa-alueella sijaitsevasta lähteestä peräisin olevaa vettä.

Haetun kuviomerkin sisältämät sanat muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, joita voidaan elinkeinotoiminnassa käyttää osoittamaan tavaroiden maantieteellistä alkuperää. Polaarisilla alueilla sijaitsevista lähteistä pullotetun veden voidaan myös olettaa olevan puhtaampaa ja näin ollen se on myös tekijä, jota kuluttaja arvostaa valintapäätöstä tehdessään. Kuluttajat ovat myös jo tottuneet yhdistämään polaariset alueet ja markkinoilla saatavilla olevat pullotetut vedet, onhan mm. lappilaista pullotettua lähdevettä ja kanadalaista pullotettua mineraalivettä markkinoilla jo saatavilla. Jopa Etelämantereen jäävuorista sulatettua vettä on jo markkinoilla saatavilla.

Edellä esitetyn perusteella virasto katsoo, että relevantti kohdeyleisö ymmärtää merkin sanojen POLAR SPRING tarkoittavan polaarisella, napaseudulla sijaitsevasta lähteestä peräisin olevaa vettä tai juomien sisältävän napaseudulla/napa-alueella sijaitsevasta lähteestä peräisin olevaa vettä.

Virasto katsoo, että se on oikeudellisesti riittävällä tavalla näyttänyt toteen, että kuviomerkin sisältämien sanojen POLAR SPRING ja hakemuksen kattamien juomien välinen yhteys voi johtaa siihen, että kohdeyleisö mieltää merkin näiden tavaroiden alkuperää osoittavaksi ilmaukseksi. Oikeuskäytännön mukaan tässä yhteydessä on merkityksetöntä sillä, osoittaako nimitys todella tavaroiden todellista maantieteellistä alkuperää (15/10/2003, T-295/01, Oldenburger, EU:T:2003:267, § 43).

Hakija on huomautuksissaan vedonnut tuomioistuimen päätökseen 08/07/2009, T‑226/08, Alaska, EU:T:2009:257, jossa EU-tuomioistuin katsoi, että keskiverto kuluttaja ei yhdistä sitä veden ja muiden juomien tuotantoon huolimatta siitä, vaikka sana “Alaska” onkin tunnettu maantieteellinen nimitys. Virasto huomauttaa, että tuomioistuin on myöhemmässä päätöksessään 27/04/2016, T‑89/15, NIAGARA, EU:T:2016:244, § 22-27, todennut sanan NIAGARA, luokkaan 32 kuuluvien tavaroiden yhteydessä käytettynä, kuvailevan kyseessä olevien tavaroiden maantieteellistä alkuperää:

Therefore, in order to assess the descriptiveness of the sign NIAGARA, it must be considered whether the relevant public, seeing that sign, will perceive the geographical name as an indication of the origin of the goods covered by the mark applied for.

       First of all, as the Board of Appeal correctly stated, it must be noted that the most important characteristic of a waterfall is its abundance of water.

      Next, the parties agree that the goods covered by the mark applied for are water-based drinks and include the word ‘water’ in their name.

  Last, regarding the nature of the relationship between the sign NIAGARA and the goods at issue, the Board of Appeal rightly held that the relevant public will perceive that the goods concerned originate from a geographical area in which the Niagara falls are situated.

   Indeed, the first association that springs to mind in connection with the word ‘niagara’ is water, and this, above all, because of the famous waterfall with the same name. The fact that the Niagara Falls evoke numerous variations of association, in particular, abundance of water, the dangers that such abundance could cause, or yet a picturesque image worthy of a postcard, is irrelevant inasmuch as, for all these associations, water remains an essential common feature.

Thus, the word ‘niagara’ has, in the eyes of the relevant public, a link with the goods covered by the mark applied for and is capable, in the eyes of that public, of designating the geographical origin of those goods.

Virasto katsoo, että edellä viitattu päätös on sovellettavissa käsillä olevaan hakemukseen.

Kuvailevasta ja erottamiskyvyttömästä sanamerkistä tulee erottamiskykyinen, jos siihen lisätään erottamiskykyinen kuvioelementti. Tämä vaatimus ei kuitenkaan täyty käsillä olevan merkin osalta. Merkin sisältämät kuvioelementit ovat niin vähäisiä, etteivät ne tee merkistä kokonaisuutena tarkasteltuna erottamiskykyistä. Merkin sanat on kirjoitettu kahdelle riville ja merkin teksti on - sanan ’SPRING” S-kirjaimen vähäisestä tyylittelystä huolimatta – kuluttajan helposti luettavissa ja ymmärrettävissä. Merkin kuvioelementit (kirjaimen ”S” yläosan vähäinen tyylittely ja ”O” kirjaimen sininen väri) eivät välitä mitään erityistä, kaupalliseen alkuperään viittaavaa viestiä kuluttajalle eivätkä ne merkkiä kokonaisuutena tarkasteltuna pysty kääntämään kuluttajien huomiotaan toisaalle sanaosan kuvailevasta/erottamiskyvyttömästä viestistä, eli siitä, että kyseiset vedet ovat peräisin polaarisella alueella sijaitsevasta lähteestä tai juomien sisältävän tällaista vettä.

Kuten virasto ilmoituksessaan 22.7.2016 toi esiin, käsillä olevan kuviomerkin osalta ei merkissä käytettyjen kuvioelementtien yhdistämistapaankaan liity mitään sellaista, joka edesauttaisi merkin ymmärtämistä ilmoitukseksi kaupallisesta alkuperästä. Tältä osin viraston ilmoituksessaan tekemä viittaus tuomioistuimen päätökseen asiassa BioID on, vastoin hakijan näkemystä, sovellettavissa käsillä olevaan kuviomerkkiin. Virasto myös huomauttaa, että värien, kuvioiden ja eri fonttityyppien käyttö tavaroissa ja niiden pakkauksissa käytettävissä teksteissä ja tekstien tehosteina sekä tavaroiden markkinointiin liittyvässä viestinnässä on tänä päivänä hyvin yleistä. Kyseisten elementtien käyttö/esiintyminen merkissä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että kohderyhmä välittömästi ja ilman sekaannuksen vaaraa ymmärtäisi merkin osoitukseksi tavaran kaupallisesta alkuperästä. Se, miten kohderyhmä kyseisen merkin kokonaisuutena tarkasteltuna ymmärtää nähdessään merkkiä käytettävän kyseessä olevien tavaroiden yhteydessä, on ratkaisevaa merkin kuvailevuutta ja erottamiskykyä arvioitaessa.

Virasto haluaa kiinnittää hakijan huomion seuraaviin, yhdistelmämerkkejä koskeviin tuomioistuimen ratkaisuihin, joissa se katsoi, etteivät kyseiset kuvioelementit tee kyseisistä merkeistä kokonaisuutena tarkasteltuna erottamiskykyistä:

11/07/2012, T‑559/10, Natural beauty, EU:T:2012:362, tavaraluokan 3 tavaroille

12/11/2014, T‑504/12, Notfall Creme, EU:T:2014:941, tavaroille luokissa 3 ja 5

15/12/2016, T-529/15, START UP INITIATIVE, EU:T:2016:747, palveluille luokissa 35, 36, 41 ja 42

13/09/2016, T-563/15, APOTEKE, EU:T:2016:467, tavaroille luokissa 3, 5, 29 ja 30

24/11/2015, T-190/15, meet me, EU:T:2015:874, tavaroille luokassa 9 ja palveluille luokissa 38 ja 45

Yhdistelmämerkkien kuvio-osuudet eivät välttämättä tee merkistä kokonaisuutena tarkasteltuna ei-kuvailevaa, ja/tai erottamiskykyistä, kuten edellä viitattu oikeuskäytäntö vahvistaa.

Edellä esitetyin perusteluin virasto katsoo, että kohdeyleisön näkökulmasta katsottuna, on haetun kuviomerkin, POLAR SPRING, ja hakemuksen kohteena olevien tavaroiden välillä riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja ilman lisäpohdintoja havaita kyseessä olevien tavaroiden tai jonkin niiden ominaisuuden kuvailun. Näin ollen merkki kuuluu asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan kiellon alaan.

EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ilmenee, että jo vähäinenkin erottamiskyky riittää siihen, että tässä artiklassa määritelty hylkäysperuste ei ole sovellettavissa. Unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että merkki, joka asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla kuvailee tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia, on tämän johdosta väistämättä näiden tavaroiden tai palvelujen osalta kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu tavaramerkki, jolta puuttuu erottamiskyky (12/02/2004, C-265/00, Campina Melkunie, EU:C:2004:87, § 19). Koska haettu kuviomerkki POLAR SPRING, on merkitykseltään selvästi kuvaileva rekisteröintihakemuksen sisältämiin tavaroihin nähden, puuttuu siltä myös vähimmäiserottamiskyky näiden samojen tavaroiden osalta.

Hakija on maininnut, että kansallinen viranomainen Suomessa on aikoinaan katsonut sanamerkin POLAR SPRING erottamiskykyiseksi, olkoonkin, että merkkiä ei muista syistä lopulta rekisteröity. Tämä huomautus ei muuta viraston käsitystä kuviomerkin kuvailevuuden ja erottamiskyvyttömyyden suhteen. Kuten virasto ilmoituksessaan 22.7.2016 toi esiin, käsillä olevan kuviomerkin tekstiosa POLAR SPRING muodostuu sanoista, joilla on merkitys englannin kielellä ja näin ollen englannin kieltä puhuvat kuluttajat unionissa muodostavat kohdeyleisön, johon nähden ehdottomat hylkäysperusteet tutkitaan. Kansallisen viranomainen Suomessa on aikanaan arvioinut merkin erottamiskyvyn suhteessa suomalaiseen kohdeyleisöön. Näin ollen merkin tekstiosa, jolla ei ole merkitystä suomalaiselle kohdeyleisölle, on saattanut vaikuttaa siihen, että kyseinen sanamerkki on katsottu erottamiskykyiseksi.

Virasto on ottanut huomioon hakijan viittaamat aikaisemmat EU-tavaramerkit. Nämä eivät kuitenkaan muuta viraston kantaa käsillä olevassa asiassa. Ensinnäkään mikään hakijan viittaamista tavaramerkeistä ei ole identtinen hakemuksen merkin kanssa. Virasto huomauttaa myös, että erottamiskyvyn arviointi ei ole eksaktia tiedettä. EUIPO pyrkii toimimaan johdonmukaisesti. Jokainen tapaus on kuitenkin käsiteltävä erikseen. Kuvailevuuden ja erottamiskyvyn arvioinnissa sovellettavat kriteerit ovat myös muuttuneet ja muuttuvat sitä mukaa, kun asiaa koskeva oikeuskäytäntö on kehittynyt ja edelleen kehittyy. Pelkästään se seikka, että tutkija on toisessa tapauksessa saattanut noudattaa vähemmän tiukkaa lähestymistapaa tai noudattanut sillä hetkellä voimassa olevia kriteerejä ja oikeuskäytäntöä, ei loukkaa yhdenvertaisuusperiaatetta eikä ole syy kumota päätöstä, joka on järkeenkäypä ja joka on unionin tavaramerkkiasetuksen, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on sitä tulkinnut, mukainen.

Hakijan mukaan keskivertokuluttaja mieltää hakemuksen kohteena olevan kuviomerkin tuotteen tunnukseksi, koska kuluttaja on altistunut ”tämänkaltaiselle tuotteiden nimeämiselle”. Virasto ei yhdy hakijan näkemykseen. Hakijan viittaamien aiempien rekisteröintien olemassaolo ei ole tae siitä, että kohderyhmä myös käsillä olevan kuviomerkin ensi kertaa nähdessään ymmärtäisi se välittömästi ja ilman sekaannuksen vaaraa sillä varustettujen tavaroiden kaupallista alkuperää koskevaksi ilmaisuksi. Virasto huomauttaa myös, ettei EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädettyä ehdotonta hylkäysperustetta käsillä olevassa asiassa voida jättää soveltamatta sen vuoksi, että on mahdollista, että keskivertokuluttaja voi tottua tunnistamaan hakijan tavarat kyseisen kuviomerkin perusteella. Hakemuksen kohteena olevaa tavaramerkkiä voidaan tarkastella tältä kannalta ainoastaan asetuksen 7 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa, johon hakija huomautuksissaan ei ole vedonnut.

EUIPO:n on toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten yhdenvertaisen kohtelun ja hyvän hallinnon periaatetta.

Virasto kuitenkin huomauttaa, että tuomioistuin on hakijan viittaamassa päätöksessään 10/03/2011, C-51/10 P, 1000, EU:C:2011:139, § 77, todennut myös seuraavasti (alleviivaus lisätty jälkikäteen):

Lisäksi oikeusvarmuuden ja nimenomaan hyvän hallinnon vuoksi jokaisen rekisteröintihakemuksen tutkimisen on oltava tiukkaa ja kattavaa, jotta vältettäisiin tavaramerkkien perusteeton rekisteröinti (em. asia SMHV v. Erpo Möbelwerk, tuomion 45 kohta ja em. Asia SMHV v. Borco-Maken-Import Matthiesen, tuomion 45 kohta). Tutkinta on tehtävä jokaisessa konkreettisessa tapauksessa. Merkin rekisteröinti tavaramerkiksi riippuu nimittäin erityisistä kriteereistä, joita sovelletaan käsiteltävän asian tosiasiallisissa olosuhteissa ja joiden mukaisesti tarkastetaan, että merkki ei kuulu jonkin hylkäysperusteen alaisuuteen (ks. vastaavasti direktiivin 89/104 3 artiklan osalta asia C-218/01, Henkel, tuomio 12.2.2004, Kok., s. I- 1725, 62 kohta)”.

Käsillä olevan kuviomerkin, osalta virasto on osoittanut, että merkki kuuluu - hakemuksen kohteena olevat tavarat sekä relevantti kohdeyleisö huomioiden - EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtien mukaisen kiellon piiriin. Näin ollen merkin rekisteröinti hakemuksen kattamille tavaroille on ristiriidassa EUTMA:n kanssa, minkä johdosta hakija ei voi kohtuudella vaatia merkin rekisteröintiä EUIPO:n aikaisemmin hyväksymiin merkkeihin vedoten. Hakijan argumentit, joiden mukaan merkin hylkääminen olisi vastoin hyvän hallinnon, laillisuuden ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on ilmeisellä tavalla perusteeton.

Edellä mainituista syistä ja EUTMA:n 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan ja 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti Euroopan unionin tavaramerkkiä nro 15 460 405 koskeva hakemus hylätään kaikkien haettujen tavaroiden osalta.

Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen 59 artiklan mukaan teillä on oikeus hakea muutosta tähän päätökseen. Tavaramerkkiasetuksen 60 artiklan mukaan valitus on tehtävä virastolle kirjallisena kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksiantamisesta. Valitus on tehtävä sillä kielellä, jota on käytetty valituksen kohteena olevan päätöksen käsittelykielenä. Valituksen perusteet sisältävä kirjelmä on jätettävä neljän kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Valitus katsotaan tehdyksi vasta kun 720 EUR valitusmaksu on suoritettu.

Tuula RAJALA

LIITE Ilmoitus EU-tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkäämisen perusteista (Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen 7 artikla ja Euroopan unionin tavaramerkkiasetuksen täytäntöönpanoasetuksen 11 säännön 1 kohta), 22.7.2016, 4 sivua